Huomasin tänään, että paniikkihäiriö+julkisilla paikoilla syömisen pelko = kaaos.
Ei siitä vaan tule yhtään mitään. Kaipaan turvaan, omaan kotiini, jossa saan olla ihan rauhassa, saan syödä mitä haluan, ja tasan niin kummallisesti kuin itse haluan.
 
Toinen huomion arvoinen asia: sh ja seksi.
Seksiä ei voi minulle olla normaalisti liikaa. Olen hyvin latautunut... kai jossain määrin olen edelleen.

Se, että tiedostat oman nautintosi lisäksi myös sen, että sinua on liikaa ja miltä näytät missäkin asennossa, on alkanut kuitenkin olla jo liikaa. Jos poikaystäväni joskus kehuisi minua edes sen yhden kerran koskien tätä osastoa, saattaisi se hyvinkin rauhoittaa.

Nykyään olen kyllä onnellinen, ettei tarvitse olla kieltäytymässä lihan himosta.
Joskus jaksan, useimmiten en. On liikaa, että näet itsesi oman kehosi ulkopuolelta..
(Sanokaa mielisairaaksi, mutten osaa jäsennellä tätä asiaa paremmin!)

Mieluummin keskityn tässä elämässä siihen, että koetan parhaani mukaan pitää kaikki ihmiset ympärilläni tyytyväisinä niissä puitteissa mitä minulla on tarjota, ja tehdä sitä mistä saan suurimmat kiksit. Se rauhoittaa ja luo sopivan turvallisuudentunteen siitä, että pääni on kunnossa, vaikka se ei taida sitä ihan olla.